Sunday, February 17, 2008



h.

5 comments:

kristian said...

Jaamme näemmä samoja kieltymyksiä... alla kolmen sanarunon sarja säestämään hienosti solisevaa hankettasi:


1. kuu lumiset


2. eron ottinen elokuva


3. olankohaukotus

KK said...

Minullahan näitä paheita ja heikkouksia riittää vähän joka sormelle. (Pitää ajatukset poissa näistä meidän lievemmistä suruistamme.) Mutta suosittelen lämpimästi. Ja olen toki samaa mieltä että sanarunoja ovat muutkin kuin yksisanaiset.

kristian said...

Ajattelen hieman samoin, ja samoin kuin Mallarmé säkeestä. Että se on uusi kielelle aiemmin vieras sana.

Suomessa lausuntatapa ei sulata säettä yhdeksi sanaksi, mutta sanan hahmoon se voi tuottaa mielenkiintoisia lisiä (kieleenjuolahduksia).

Sana olisi tämän mukaan se mikä hahmottuu foneettisena kokonaisuutena. Sen hahmo voi hajota esim. junkturalisuuden myötä tai siihen voi liittää taskuja ym. ylimääräistä ja merkityksiä laajentavaa materiaalia - kunhan se vain on lausuttavissaoleva ja siten yhdeksi sanaksi mieltyvä kokonaisuus.

Yhtenäisistä hahmoista koostuvissa sanarunoissa saattaa kuitenkin olla jotain uljaampaa.

Geof Huth said...

Karri,

I missed this one earlier. What is it? The smallest poem ever? How does it work?

Geof

KK said...

You tell me, Geof. It could belong to the category of "hunches," representing an example of pwoermds that defy explanation, just being what it is. My starting point was, of course, time, or how to describe this vast subject in a most minimalistic manner. Thus the "h," which is, evidently, short for "hour." The period after that is there to make "time" even shorter, to compress it to the minimum. Also, the period could be read as "full stop," which gives the pwoermd an other meaning, or dimension. It is there to stop time, or, at least, it's an attempt towards that goal. The "h" in "hour" is, of course, silent. So, in effect, what I'm trying to do here is to define, or stop, something that's non-existent, not there at all. To complicate matters even more, I also entertained an idea of a variation where the period would come before the "h." Call it "a hunch of a hunch." I liked the idea of it, but so far I haven't been able to come up with an explanation to that. Go for it!